Veli- Matti ja minä päätimme kiertää Viron kesällä 2021. Miksi? Siksi, että Viroon voi mennä sen hetkisen rauhallisen korona- tilanteen takia. Ja toinen syy; tämä korona-aika on aika ikävää aikaa ja halusimme mahdollisuuksien mukaan irtioton. Viikkoa ennen lähtöä riitti yksi rokote ja siitä todiste. Pari päivää ennen lähtöä vaatimukset muuttuivat; Suomeen tultaessa vaadittaisiin yhden rokotteen lisäksi alle kolme päivää vanha negatiivinen testi. Viroon pääsisi ilman mitään vaatimuksia. Ajattelimme käydä matkalla jossain testissä. Lisäksi halusimme matkaan siksi, että meille kummallekin on länsi- Viro jäänyt tuntemattomaksi, minulle lisäksi koko muu Viro, Tallinnaa lukuunottamatta... ;)
Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.
Click the pictures to enlarge them.
Please use the Google Translator on right to translate this page to your own language
Lähdimme liikkeelle aamulla 28.6. Naantalista kohti Helsinkiä. Pyörät on sidottu kiinni autokannella.
Laivalla oli hyvin vähän matkustajia.
Suomenlahden yli menimme Tallink -Siljalla ja Tallinnassa olimme noin klo 12.30. Ensimmäinen yöpymispaikka olisi Kuressaaren kaupunki Saarenmaalla. Matti ehdotti matkalla, käyntiä Paldinskin kaupungissa. Minäkin olin utelias näkemään sen. Siis sen neukkuaikaisen sukellusvenetukikohtakaupungin. Päätimme ajella länteen pohjoisinta rantatietä ( 390), joka yhtyisi hieman ennen Paldiskia valtatie kahdeksaan (8). Tie oli hyväkuntoinen ja maisemat kauniita, Suomenlahti välillä puiden välistä vilkkuen.
Paldiskin kaupunki osoittautui valitettavasti niin ankeaksi paikaksi, että emme edes pysähtyneet sinne, vaan ajoimme hiljaa läpi ja jatkoimme matkaa!!
Seuraavaksi päätimme käydä katsomassa Rummun entisen vankilan. Se on suuri alue ja vankilatoiminnan päätyttyä suuri louhoksen alue täyttyi pohjavedellä. Yksi rakennuksista jäi keskelle vettä ja on tänään jonkinlainen nähtävyys. Paikka on nykyään myös uimaranta ja rantaan oltiin rakentamassa myös jotain vesiseikkailutoimintaa. Rannassa oli myös pieni kahvila. Jäätelöt sentään syötiin, kun ilma oli aika kuuma. 4€:n pääsymaksu alueelle oli mielestäni hukkaan heitettyä rahaa, mutta tulipahan nähtyä.
Saarenmaa, here we come!!
Matkamme jatkui suorinta tietä kohti Saarenmaata, tarkemmin sanottuna Virtsun satamaa, josta lautta Saarenmaalle lähtisi.
Lautta näytti aivan uudelta ja hienolta. Hinta / motskari ja kuljettaja oli 6,40€
Lauttamatka kestää vain puoli tuntia, joten pitkää jalkojen lekottelua ei ehdi tehdä. Kylmää juotavaa saatiin laivan kahvilasta ja sitä nautittiin näköalakannella.
Lautta saapui Kuivastun satamaan, josta matka jatkui kohti Kuressaarta. Kuivastu sijaitsee oikeastaan pienellä Muhun saarella, josta pääsee Saarenmaalle pengertietä pitkin. Ajettuamme siis Muhun läpi ja päästyämme Saarenmaan puolelle ajattelimme ajaa rantatietä siinä toivossa, että se olisi näkymiltään jotain Tallinna - Paldiski tien veroista. Siksi valitsimme päätie kympin (10) sijasta reitin (132) (134) ja (133), eli Audla - Kallemäe - Puha - Ilpla - Kuressaare. Tämä reitti osoittautui siinä mielessä pettymykseksi, että neuvostoinsinöörit olivat piirtäneet tien viivottimella muutaman kilometrin suoriksi, joita katkaisi joskus harvoin loiva mutka. Melkoisen tylsää ajettavaa! Lisäksi metsä, tien molemmin puolin oli lähes poikkeuksetta hoidon puutteesta puskittunut läpinäkemättömäksi viidakoksi. Merta emme tainneet nähdä, kuin vähän ennen Kuressaarta, mutta viidakkoa nähtiin... ;)
Viimein päästyämme Kuressaareen ja hotelliimme saimme nauttia kylmät kypäräkaljat!! Lähes 30 asteen helteessä päivän ajettuamme kylmä olut maistui hyvältä!! ( Naantali - Kuressaare kaikkine mutkineen 470km) Kaupunki oli melkoisen hiljainen ja hotellit tuntuivat olevan lähes tyhjiä. Mekin majoittauduimme suureen kylpylähotelliin ( Asa Spa Hotell Ruutli) ja olihan se vähän outo tunnelma, kun meidän lisäksi ei siellä montaa muuta asukasta tuntunut olevan. Hotelli sinänsä oli ihan mukava. Tosin mainostettua kylpylää ei voinut koronan takia käyttää ja sekin kai olisi ollut läheinen uimahalli. No hyvä suihku ajoi saman asian. Huoneesta puuttui myös ilmastointi. Hintaan sisältyvä aamiainen oli varsin hyvä ja sillä pärjäsimmekin pitkään.
Saatuamme päivän hiet pestyä pois lähdimme kävellen kaupungille syömään ja rentoutumaan.
Pääkadut on rakennettu oikein viehättäviksi ja viihtyisiksi kadunvarren terasseineen ja monine ravintoloineen. Mutta, kuten kuvista näkyy hiljaista oli vielä. Kuulemma seuraavalla viikolla oli jo väkeä paljon enemmän. No se hyvä puoli tässä oli, että mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Saimme syötyä hyvin ja edullisesti.
Hotellimme sijaitsi melkein Kuressaaren linnaa vastapäätä.
Linna on vanha piispanlinna 1300- luvulta.
Linnan pihalla on nykyään laululava.
Linna ja ympäröivä puisto on hoidetun ja siistin näköinen. Pitää joskus toiste tutustua tähän paremmin. Nyt siihen ei ollut aikaa.
Ajoimme aika nättiä rantatietä Salmeen asti. Matkalla oli muutamia kivoja hiekkarantoja, tosin aikalailla rantapuuston takana. Nämä pari kuvaa otimme Salmesta rannalta. Matkalla oli aika pitkään tietyömaata ja kun se vaan näkyi jatkuvan edelleen, niin emme halunneet jatkaa pidemmälle. ( jälkeenpäin kuulin, että hienoimmat maisemat olisivat olleet vain hieman edempänä)
Käännyimme takaisin, mutta emme lähteneetkään päätie kympille, vaan päätimme kuitenkin ajella samansuuntaisia pienempiä teitä pitkin. Reitiksi muodostui tiet 111 - 78 - 86 - 118 - 79 - 141 - 10. Nämä olivat hyväkuntoisia ja mukavia teitä. No heti alussa 111 oli hiekkatie ja näissä helteissä se oli julmetun pölyävää. Mutta, kun piti pari sataa metriä välimatkaa edellä menevään, niin pahin pöly ehti laskeentua.
Saavuimme Kuivastun satamaan 15 min ennen laivan lähtöä mantereelle.
Ja niin, kuin näkyy tilaa oli...
Laivalla ehdimme juoda kahvit ja kun pääsimme maihin, päätimme tankata Virtsussa. Täältä halusimme ajella kohti Pärnua pieniä rantateitä pitkin. Niitä löysimmekin ja ajaminen oli mielenkiintoista kivojen maisemien takia.
Suorin tie olisi ollut Virtsusta Lihulan kautta Pärnuun, mutta suoria pääteitä halusimme nyt välttää. Sen sijaan reittimme kulki Virtsun satamasta pieniä "hiekkaisia mökkiteitä" pitkin tielle 101, jota jatkoimme Kullin, Töstamaan, ( 131 ) Ermistun, ( 108 ) Soomran ja Kihlepan kautta takaisin tielle ( 101 ) ( 60) Pärnuun. Valitettavasti en ottanut tältä väliltä lainkaan kuvia, ennen kuin...
... Kullin kylän kohdalla. Suomalaisen korvaan hieman huvittava kylän nimi.
Tämän päivän aikana huomasimme asfaltissa jotain kummallista! Kuuman ilman takia ( noin 30 astetta) asfaltista alkoi joissain paikoissa tulemaan bitumi esiin pyöränjälkien kohdilla ja tämä oli joissakin jyrkemmissä kurveissa hieman liukkaan oloista. Päätimme pudottaa ajonopeutta sellaisilla tieosuuksilla. Onneksi kohdat oli helppo huomata tummista pyöränjäljistä. Jäljet näyttävät aivan samoilta, kuin tietyöpaikoissa, joissa kuorma-autot ovat ajelleen bitumista märillä renkailla vanhalla asfaltilla.
Ajomatka Virtsusta Pärnuun kesti noin 2h 30 min. Matkalla toki pysähdyimme vähän tauolle juomaan ja jätskille. Emme pitäneet tarkoituksella kiirettä, vaan halusimme nauttia matkan teosta.
Päästyämme pieneen ja viehättävään hotelli Hansalinnaan ( Malmö 15 ) nautimme kylmät kypäräkaljat ja sitten tutkimaan kaupunkia. Heti hotellin takapihalla ja vielä meidän huoneemme ikkunasta oli tämä näkymä; tällainen, hmmm... hieman jo parhaat päivänsä nähnyt rakennus... ;) Hotelli Hansalinnan reception- neiti oli erittäin ystävällinen ja kysyi halusimmeko moottoripyörämme hotellin sisäpihaan. Ilman muuta! No tämä piha oli kovin kovin pieni, mutta riitti juuri meidän kahdelle pyörälle. Hotelli Hansalinn oli mielestämme hyvällä paikalla ja vaikka huoneemme oli pieni, niin se oli sitäkin mukavampi; siisti, persoonallinen, hyvä suihku, järkevä hinta ja vielä ilmastointi ( sen toki valitsimme jo huonetta valittaessa ). Lisäksi aamiainen oli oikein hyvä ja sisältyi hintaan.
Käytyämme suihkussa lähdimme kävellen tutustumaan kaupunkiin. Eli matka hotelliltamme kuuluisille uimarannoille kulki vanhojen puutalokortteleiden kautta. Tässä pari kuvaa matkalta rannalle.
Tässä kaupunginosassa oli myös mukavan oloisia pieniä ravintoloita ja kahviloita. Tässä kuvan ravintolassa söimmekin hyvän illallisen.
Jotkin talot oli korjattu erittäin kauniisti ja tyylikkäästi, kuten tämä, ja jotkut taas olivat edelleen neuvostoliiton aikaisessa kunnossa odottaen parempia päiviä.
Tässä eräs modernimpaa arkkitehtuuria edustava rakennus. Tämä sopi hienosti vanhaan rantakadun hotelliarkkitehtuuriin, vai mitä mieltä olette...
... Olev Siinmaan suunnittelemasta ja v. 1937 valmistuneesta puhdasoppisesta funkkisrakennuksesta.
Pärnu Rannahotell on hienosti korjattu 1930- luvun rakennus. Olin valmiina kameran kanssa, jos vaikka Hercule Poirot olisi jostain kävellyt vastaan.
Saman ikäkauden rakennus aivan rannalta. Tässä on jotain silmää hivelevää!!
Pieni video rannalta antaa yleiskuvan.
Päätimme nauttia mukavat jääkylmät Mojitot tässä mukavassa rantapaikassa.
Rannalla oli monelaisia pieniä kioskeja ja kuppiloita. Tässä yksi erikoisemmista;
Seinille on rakennettu istutuslaatikoita ja niistä "valuvat" kasvit peittävät rakennuksen seinät.
Tässä näkyy vanhasta pakettiautosta tehty kahvila.
Aamulla 30.6. heräsimme virkeinä ja aamiaisen syötyämme lähdimme ajamaan Viron etelärajaa myötäillen kohti itää, eli kohti Tarttoa.
Matka Pärnusta Tarttoon oli 237km.
Matkalla kohti Tarttoa näkyi kaikenlaista ihmeellistä! Esimerkiksi tämä tai...
...Taageperan linna, joka onkin hotelli, sekä ...
Itse Munamäen kivikin löytyi laskettelurinteen reunasta.
Tällä on ollut kuulemma suuri symbolinen merkitys Viron vapaustaistelussa ja itsenäistymisessä.
Ja sitten matkan kohokohta!!! Tai ainakin korkein. Munamäen huippu.
Munamäen jälkeen vastaan tuli Otepään talviurheilukeskus. Niillä seuduilla maasto oli jo hieman vaihtelempaa. Muutenhan Viro on melkoisen tasaista maastoa. Tämä kuva on Tartosta saavuttuamme hotelli Tarttoon. Motskarit pysäköitiin pihalle ja siinä ne säilyivät hyvin yhden yön.
Tartossa tutustuimme kaupunkiin ja pariin yritykseen Matin ystävän avustuksella. Koska Suomeen saapumisen vaatimukset olivat muuttuneet, niin päätimme käydä Tartossa koronatestissä. Se hoitui hienosti paikallisessa laboratoriofirmassa. ( Synlab Tarttu ) Tulokset saimme seuraavana päivänä näppärästi sähköpostiin.
Tartto on vanha hieno kaupunki, jonka keskusta on kunnostettu kauniiksi ja viihtyisäksi katukahviloineen ja ravintoloineen.
Kaupungintalo
Tartto by night!
1.7. jatkoimme matkaa vielä hieman kauemmas itään, eli Peipsijärven rannalle. Tarkemmin sanottuna Kallasteen. Keskellä järveä kulkee Viron ja Venäjän raja.
Matka Tartosta Kallasten, Ediveren ja Viivikonnan kautta Narvaan.
Kallaste sijaitsee kauniilla paikalla Peipsijärven rannalla, mutta on jotenkin uneliaan ja ei ihan niin vauraan oloinen kylä, kuin läntisemmän Viron kylät. Voi olla, että tulkitsin väärin, mutta siltä se turistin silmiin näytti.
Kuulimme, että Narvan kaupungin lähellä sijaitsee Viivikonna niminen hylätty kaupunki ja että se olisi näkemisen arvoinen. Kun olimme Kallasteesta lähteneet ajelemaan Peipsi- järven rantatietä pohjoiseen, päätimme poiketa katsomaan Viivikonnaa. Jos oikein ymmärsin, niin kaupunki tyhjeni sen jälkeen, kun Viron palavan kiven käyttö lopetettiin / vähennettiin käyttöä. Eli tämä kaupunki oli kait rakennettu neuvostomiehityksen aikana palavan kiven louhijoiden asuinpaikaksi. Nyt se oli suurimmaksi osaksi aavekaupunki, mutta siellä täällä oli jokunen asunto vielä käytössä. Paikka oli oikeasti aika aavemainen. Melkein kaikki rakennukset olivat kuvassa näkyvässä kunnossa.
Viivikonnasta jatkoimme matkaa Narvaan., eli Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevaan Virolaiseen rajakaupunkiin. Narvassa halusimme nähdä Narvan vanhan rajalinnoituksen. Kuulimme kuitenkin, että täällä korona- tilanne on Viron pahin ja päätimme, ettemme varsinaisesti pysähdy täällä missään, vaan otamme muutaman valokuvan ja jatkamme matkaa.
Se osa Narvaa, mitä ehdimme nähdä oli jotenkin nuhjuisen näköistä, eikä oikein tullut sellaista oloa, että täällä haluaisin käydä joskus uudelleen.
Periaatteessa ihan kunnossa, mutta ei puoleensa vetävä.
Päätimme jatkaa matkaa kohti Tallinnaa pitkin Suomenlahden rantateitä.
Rantatievaihtoehto osoittautui mielenkiintoiseksi reitiksi. Maisemat olivat vaihtelevia ja toisinaan tie sukelsi alas aivan rannan tuntumaan, toisinaan taas noustiin ylemmäs. Tiet olivat hyväkuntoisia ja paikoitellen suorastaan herkullisen mutkaisia moottoripyörällä ajeluun.
Tässä Kohtlajärven rantatiellä ( Saka - Ontika - Toila- tiellä) pidimme vähän pidemmän tauon. Matilla oli vähän työasioita ja hoiteli niitä etäyhteydellä. Minä taas katselin paikallista nähtävyyttä...
... eli olimme siis aivan Suomenlahden rannalla, kohdassa, jossa pieni Valaste joki, tai oikeastaan puro virtaa mereen. Koska ranta on noin 60m korkea, niin paikka on aika näyttävä.
Tuo ylätasanne on tien tasolla ja siitä laskeudutaan mainioita teräsportaita alemmas.
Valaste"joki" ja Suomenlahti.
Virossa on aika paljon vanhoja saksalaisen maa-aatelin aikaisia kartanoita, eli virolaisittain möisiä. Pysähdyimme tähän Sagadin kartanoon kahville ja jäätelölle. Kilometrejä alkoi olla jo tälle päivälle kertynyt, Tartosta lähdön jälkeen aika paljon ja alkoi jo hieman väsyttää. Päätimme tästä ajella suorinta tietä Narva - Tallinna- moottoritielle ja sitä pitkin Tallinnaan.
Tallinnassa majoituimme Hotell Hestia Europaan, joka sijaitsee mukavasti aivan Tallinnan vierasvenesataman vieressä ja samalla vanhan kaupungin välittömässä läheisyydessä. Illalla kävimme vielä illallisella viereisessä Rotermannin korttelissa. Se oli minulle aivan uusi paikka Tallinnassa.
Rotermannissa on useita ravintoloita ja kahviloita, joissa oli ihan mukavasti ihmisiäkin.
Rotermannissa on uutta ja vanhaa yhdistetty hienosti ja kokonaisuus näyttää hyvältä.
Ja viimein perjantaina 2.7. ajoimme motskarit aamulla laivaan. Kotimatkalla Suomeen mietimme vielä, mitähän uusia säännöksiä on maahantuloon taas tullut. Jo ennen matkan alkua olin täyttänyt Finnentryssä matkaa koskevat tiedot. Laivasta ulos ajettuamme jouduimme ajamaan suureen telttaan, jonka etureunalla kysyttiin terveysasioita. Kerroin, että minulla on yksi vaadittava rokote ja alle kolme päivää vanha, virossa tehty, negatiivinen testitulos. Näytin todistukset, mutta tällä välin olikin ohjeistukset taas muuttuneet. Nyt piti vielä pysyä omaehtoisessa karanteenissa kolme päivää ja sitten hakeutua koronatestiin. No sain paikalliselta terveyskeskukselta soiton sunnuntai- illalla ja kutsun seuraavana päivänä testiin. Näin toimin ja terveenä säilyin.
YHTEENVETO:
- Matkan kesto: maanantai 28.6. - perjantai 2.7.2021, eli neljä yöpymistä. Kuressaare, Pärnu, Tartto sekä Tallinna.
- Matkan pituus: Naantalista Naantaliin 1591km. Virossa ajoimme yhteensä 1207km.
-Tiet olivat pääosin erittäin hyväkuntoisia. Tietöitä tietenkin oli jonkin verran, niinkuin aina kesäisin miltei missä vaan pohjois- Euroopan maassa. Virossa on kuitenkin yleensä tietöiden pysäytyskohdissa hyvä liikenteenohjaus ja aikaa alaspäin laskeva liikennevalot. Erittäin näppärää! Tiedät heti, paljonko sinulla on aikaa pysähdyksessä. Ehditkö esim. muuttaa vaatetustasi tai ehditkö ehkä juomaan jotain tjms.
- Ruoka ja juoma ovat Virossa halpoja verrattuna Suomen hintoihin. Ja ruoka on laadultaan normaalia hyvää.
- Polttoaine oli euromääräisenä hieman halvempaa, kuin sillä hetkellä Suomessa, mutta paikalliseen palkkatasoon verrattuna melko kallista. 1L 95E10- bensiiniä maksoi jostain syystä joka paikassa saman verran. Muistaakseni 1,489€.
- Hotellit olivat mukavia ja siistejä, sekä hyvinkin kohtuullisen hintaisia. Ainakin tämän matkan aikana hotelleissa oli hyvin valinnan varaa. Ihmisiä oli vielä vähän liikkeellä.
- Varasimme hotellihuoneet aina aamiaisen kanssa. Tämä säästää aikaa aamulla, kun ei tarvitse etsiä mitään aamiaispaikkaa kaupungilta tai matkan varrelta. Hotelliaamiaiset ovat mannermaisia ja siten melkoisen monipuolisia. Tukevan aamiaisen voimin ajoimme aika pitkään päivittäin. Ruoan hygienian kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka oli hyvin kuumaa. ( melkein koko ajan noin 30 astetta)
- Maksaminen onnistui käytännössä melkein joka paikassa kortilla, aivan kuten Suomessakin. Käteistä ei minulla montaa euroa kulunut koko matkalla.
- Vaikka olen kuullut ja toisinaan itsekin nähnyt aika vauhdikasta virolaista liikennekulttuuria, niin tällä matkalla emme siihen törmänneet. Matkanopeudet pidetään yleensä suuremmilla teillä hieman päälle rajoitusten ja liikenne sujui ihan mukavasti.
- Varsinkin länsi- Virossa ja Saarenmaalla ihmettelimme metsien umpeen kasvamista. Tämä on sikäli harmillista turistin kannalta, että näissä metsäisissä alueissa ei oikein muuta näe, kuin metsää. Puiden välistä et näe mitään, vaikka esim. vesistöjä olisi aivan teiden lähellä.
- Ihmiset ovat oikein mukavia ja huumorintajuisia, kun heidän kanssaan juttelee.
- Viro on maana kehittynyt valtavasti niistä ensimmäisistä ajoista, kun olen Virossa käynyt vuonna 1990, eli vuotta ennen neuvostovallan päättymistä. Yrittämisen henki on vahva ja se vie maata eteenpäin nopeasti.
- Maisemat maaseudulla olivat pääasiassa kauniita. Ihmiset pitivät tarkasti huolta pihoistaan ja rakennuksistaan. Siinäkin näki yrittämisen henkeä parhaimmillaan.
- Emme kokeneet missään oloamme jotenkin uhanalaisiksi tai epämukaviksi. Eli Viro tuntui hyvin turvalliselta maalta liikkua.
- Alunperin olimme suunnitelleet, että kävisimme Latvian puolellakin Riikassa, mutta koronatilanne oli siellä juuri pahentunut hyvin jyrkästi, joten päätimme jättää sen väliin.
- Viro on aika tasainen maa ja sen takia tiet ovat melko nopeita ajella, eli matka taittuu hyvin, kun keskinopeuden voi pitää hyvänä. Toisin, kuin esimerkiksi Norjassa, jossa vuoristoteillä nopeudet pysyvät melkoisen matalina ja tiet kiemurtelevat ylös alas vuorten rinteitä ja matka kahden paikan välillä onkin huomattavasti pidempi, kuin linnun tietä.
- Minulle tämä oli ensimmäinen vierailu Tallinnan ulkopuolelle ja matka vastasi erittäin hyvin toiveitani. Tuli sellainen olo, että Viroon menen mielelläni uudelleenkin. Suosittelen muillekin!
